VII Paloruisku
 |
Iltapäivä oli jo pitkällä. Välillä syntyi pieniä aselepohetkiä, välillä puheet ja huutelut kaupungintalon ikkunoista taas yltyivät. Tshokke päästi komisario Himbergin neuvottelemaan kanssaan, mutta kieltäytyi poliisin antautumisvaatimuksesta. Tohtori Henrik Boisman pääsi myös sisälle tutkimaan Balkewitschin vammoja, ja kun hän palattuaan ilmoitti todenneensa etsivän kuolleeksi, murhamiehen ymmärtäjien joukko torilla harveni nopeasti. Silti osan kadulla maleksineen yleisön käytös alkoi muuttua uhkaavaksi. Tässä kohtaa Tampereen kunnallispormestari Schreck antoi määräyksen, että poliisille pitää luovuttaa aseet takaisin, jotta tilanne saataisiin hallintaan. Näin tapahtuikin. Mainittakoon, että Helsingistä hälytettiin junalla apuun peräti 60 poliisimiestä, jotka kuitenkin käännytettiin jo asemalta takaisin, kun kuultiin, että Tampereen jupakka oli päättynyt.
Takaisin aiheeseemme. Tshokken vangitsemisoperaatio alkoi paloletkun vetämisestä. Tarkoitus oli taltuttaa murhamies voimakkaalla vesisuihkulla Hämeenkadulta käsin. Palokuntalaisia ei kuitenkaan voitu komentaa ilmeiseen hengenvaaraan, ja niin syntyi viivytys. Odotettiin vapaaehtoisia. Vielä tässäkin vaiheessa osa väkijoukosta uhkasi katkaista letkun. Poliiseja varoitettiin tähtäämästä Tshokkeen. Sattuipa niinkin, että kun itsellismies Toppari piteli letkua, joka piti suunnattaman kohti kumouksellista, joku löi tältä hampaat kurkkuun.
Taloudenhoitaja Kosonen yritti vielä kerran saada Tshokkea puhumalla antautumaan. Samalla hän kuitenkin onnistui rauhoittamaan toriyleisöä – Aamulehti tunnustikin jälkeenpäin, että hän ja herraVuolukka saivat ”kiihkoisimpien mielet asettumaan”. Mieliä ilmeisesti rauhoitti myös tieto venäläisten santarmien lähettämisestä Helsingistä Tampereelle. Oliko kyseessä aiemmin mainittu poliisijoukko, mene ja tiedä, joidenkin asiakirjojen mukaan Tampereelle viimein saapui seuraavana yönä 62 santarmia.
Tilanne oli kuitenkin jumissa, sillä Tshokkea kohtaan tunnettiin suurta pelkoa. Olihan mies jo tässä vaiheessa tappanut kaksi poliisia, haavoittanut yhtä ja lisäksi ainakin yhtä siviiliä.
Vaskiseppä Viktor Gellman tiedusteli porukoilta, eikö kukaan uskalla mennä päin rikollista? Yleisesti jupistiin, että kyllähän tässä miehiä olisi, mutta kuka menisi edeltä? Gellman lähti itse ensimmäisenä, mutta sai kuulan kalloonsa jo ennen kuin ennätti siihen huoneeseen, jossa Tshokke lymyili.
Viimein löytyi muutama rohkea mies. Yleisöltä salaa vedettiin toinen letku Kauppakadun puolelta pihan kautta kaupungintaloon. Paloletku piti vedettämän muutaman huoneen läpi sen huoneen ovelle, jonka takana Tshokken tiedettiin riehuvan. Vapaaehtoisiksi ilmoittautuivat ruiskumestari K. V. Lehtimäki, vanhempi korpraali J. W. Lehtonen, kirjaltaja Juho August Eklund sekä talonomistaja Heikki Tamminen *).
| Ratkaisevalla pidätyshetkellä Tshokken luodeista surmansa saanut talonomistaja Heikki Tamminen (kuvassa). |
Rohkeat miehet vetivät letkun määränpäähänsä. Ruisku kohdistettiin odotushuoneen oveen, ovi avattiin ja kuuden ilmakehän paine kaatoi Tshokken kaikkiaan kolmasti lattiaan ennen kuin tämän kimppuun päästiin. Talonomistaja Tamminen tosin yritti liian aikaisin Tshokkeen käsiksi, ja valitettavasti kapinallinen onnistui ampumaan tämän. Niinikään Eklund vahingoittui tappelussa.
Loppukahakasta kummunneet kertomukset ovat kovin ristiriitaisia, eikä niitä koskaan oikeudessakaan pystytty selvittämään. Eräs lähde muun muassa väittää, että Tshokke olisi tempaissut päänsä suojaksi peltiämpärin, eikä näin ollen olisi pystynyt ampumaan – näin on tietysti saattanut käydäkin nujakoinnin loppuvaiheessa.
*) E. J. Relander
mainitsee vapaaehtoisten joukossa olleen myös työmies Viktor Gellmanin,
joka olisi haavoittunut Tshokken pidätyshetkellä. E. Jutikkala kertoo
kuitenkin, että Tshokke ampui Gellmanin kuoliaaksi kuten yllä on
kerrottu. Jutikkala mainitsee vapaaehtoisten joukossa olleen myös
levyseppä P. H. Henrikssonin ja vahtimestari E. Saksalan, joiden panos
pidätyshetkellä olisi yhdessä kuolettavasti haavoittuneen talonomistaja
Tammisen kanssa ollut kaikkein suurin.
|
© Jari P. A. Niemelä 1998-2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti