VI Mikä laiva?
Mikä laiva voisi olla kyseessä? Onko s/s Ahti löytynyt?
Mikä laiva Mustanlahden pohjassa makaa? Tässä vaiheessa on vielä oletuksia tai todennäköisyyksiä, tosin jo tarkempia ja tutkimusalaltaan tiivistyneempiä kuin vielä kesällä 2004. Lähtöarviot ovat:- kyseessä on vanha höyryalus, joka on ollut uponneena 1880-luvulta lähtien
- hylky ja siitä irronneet puut ovat aluksesta, joka on rakennettu noin vuoden aikana ajanjaksolla 1857-77
Valannon mukaan Mustanlahden pohjassa makaava hylky on ollut fregattityyppinen alus, kuten kuvassa:
Fregatin pienoismalli Tukholman merimuseosta, kuva: Juhani Valanto
Valannon ensimmäisen, vaikuttavimman ja tällä hetkellä (joulukuu -04) 90-prosenttisen arvion mukaan hylyn jäänteet kuuluvat Näsijärven ensimmäiselle höyrylaivalle, siipirataslaiva Ahdille. Ahti oli puurunkoinen, hyvin raskastekoinen höyry, jonka Tampellan insinööri Hermann Kauffmann väittää muistelmissaan tulleen romutetuksi vuonna 1869:
”Loppuun kuluneena ja pahoin
mädäntyneenä se seuraavana talvena siirtyi katoavaisuuteen, purettiin ja
vaelsi hiiliuuniin ja romukasaan kaiken maailman tieltä. Laivan
höyrykattilaa käytettiin sitten 1870-luvulla eräässä höyrysahassa
Längelmäellä”, kirjoittaa Kauffmann kirjassaan Mieluisia muistoja Keski-Hämeestä (1902/1939).
– Ihmetellä sopii, olisiko niin tukeva ja raskastekoinen laiva kymmenen vuoden käytön jälkeen poltettu. Ja mikä nyt sitten on mädäntynyttä mikä ei?, kysyy Valanto.
Hermann Kauffmann pestautui Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:n (myöhempi Tampella) konepajan johtajaksi 1862. Muistelmansa hän julkaisi 1900-luvun alussa, siis parisenkymmentä vuotta s/s Ahdin väitetyn poismenon jälkeen.
– Kauffmannin muistelmissa ylipäätään on paikoin epätarkkuuksia ja virheitä, huomauttaa Valanto.
Kauffmann esimerkiksi väittää, että pohjanmaalainen rakennusmestari Pihl alkoi ”asian valmisteluksi syksyllä 1857 hakata hirsiä ja juuria metsästä ja laahata niitä masunnin rantaan niin pian kuin järvien jää kesti”.
– Kauffmannilla heittää tässä vuodet yhdellä. Puita saatettiin kaataa loppusyksyllä 1858 ja loput vuoden 1859 puolella. Ahti valmistui 1859. Ja sitä paitsi Pihl ollut edes mukana Ruoveden Pekkalan metsissä puita kaatamassa, sen homman hoiti herra nimeltä Aminoff, sanoo Valanto.
– Ahdin runko on voinut toimia proomunakin. Kaupunginarkistossa olevien Elias Enteen julkaisemattomien muistelmien mukaan kutakuinkin nyt löydettyjen puiden ja hylyn jäännösten kohdalla kuulsi veden läpi ”esihistoriallisen höyrylaivan jäänteet”. Niitäkin kuvattiin mädäntyneiksi. Kai ne siltä näyttävät kun katsoo Näsijärven ruskean veden läpi, ja hylyssä on kaikenlaista vuosien saatossa muodostunutta limaa ynnä sellaista, pohtii Valanto.
Elias Enteen kuvaus on Valannon mukaan peräisin 1880-luvun lopulta, mikä on tärkeä tieto tässä yhteydessä.
Seuraavassa Juhani Valannon tuoreet arviot (1.12. 2004), minkä aluksen jäänteistä voisi olla kyse:
s/s Ahti
- rakennettiin pellavatehtaalla 1858-1859, liikennöi vuoteen 1869
- pituus (15,6 metriä) ja raskas rakenne täsmäävät löydökseen
- todisteena Elias Enteen kertomus 1880-luvun lopulta
- Ahtiin puut hakattiin Ruovedeltä Pekkalan tilalta – tämä tieto tukee myös Joensuun yliopiston tuoretta ajoitustutkimusta, jonka mukaan on vahvoja viitteitä siitä, että hylkypuut eivät ole vuosilustoiltaan paikallista (tamperelaista) kasvupaikkamateriaalia
- höyrylaiva Ahdista on jäljellä enää laivan keulakuva, vedenjumalaa kuvaava puuveistos, joka on esillä museokeskus Vapriikissa.
Höyrylaiva Ahdin pienoismalli, joka on kaupungin kokoelmissa.
Juhani Valanto huomauttaa, että ”kaikki palaset sopivat Ahti-teorian kanssa kuin palapelissä”:
– Mikään tämänhetkinen tieto ei ole ristiriidassa Ahtiin nähden muuta kuin se, että Kauffman sanoo, että laiva purettiin. Talonpoikaisjärki sanoo, että ei niin vahvaa ja hyvin rakennettua höyryalusta 11 vuoden ikäisenä kannattanut romuttaa!
s/s Toivo
- rakennettu 1870 (rakennuttajana tehtailija John Peterson)
- kirjakauppias Emil Hagelbergin ja ajuri Erik Laurenin omistama noin 19-20 -metrinen matkustajahöyry, joka liikennöi Vilppulaan
- muutettiin vuonna 1877 hinaajaksi, sitten laivan jäljet yhtäkkiä loppuvat
- Finlaysonin ensimmäinen Dagmar, noin 19-metrinen von Nottbeckien laiva, kaunis ja koristeellinen
- rakennettu 1866, hinasi Finlaysonin halkovarastojen kupeelle Mustaanlahteen kahta 25-metristä proomua, joiden nimet oli Josef ja Komissarov
- erikoinen laiva, jossa oli kaksi höyrykonetta ja -kattilaa ja kaksi potkuria
- rakennettu todennäköisesti Mältinrannassa
- siirtyi vuoden 1876 jälkeen tehtailija Enqvistille, jolloin laiva muutettiin nimelle Johannes
- tämän jälkeen laiva ”katoaa”, siitä ei ole enää muistiinmerkintöjä, mutta 1877-78 Enqvistille ilmestyy samantyylinen kaksipotkurinen laiva Wellamo (onko kyseessä mahdollisesti sama laiva?)
- 1880-luvun puolella puutavarakaupias ja tervatehtailija K. J. Lindeman (kirjailija Yrjö Jylhän isä) osti Wellamon ja antoi nimen sille nimeksi Toivo (joka ryhtyi kuljettamaan proomuja)
- aikalaistieto kertoo, että Toivo sai jäissä syksyllä 1895 vuodon Kurussa ja että miehistö joutui jättämään laivan – tämän tiedon takia Dagmar/Johannes/Wellamo/Toivo ei ehkä tule kyseeseen
- tiilitehtailija A. H. Solinin (Näsijärvi Transport -yhtiö) rakennuttama puurunkoinen 16-metrinen varppaaja, jota käytettiin tukkilauttojen, halkoproomujen ja seililaivojen hinaamiseen
- rakennettu vuonna 1873, toimi myös joinakin kesinä matkustaja-aluksena
- koneisto purettiin 1880, sen jälkeen aluksesta ei ole tietoa
- niinikään Solinin laivoja, rakenettu 1870, noin 20-metrinen
- myöhempien tervahöyryjen mallinen, mutta paljon lyhyempi ja kapeampi
- karkeatehoinen ja hidas alus (”ei siihen olis fregatin nokkaa tehty…”)
s/s Laine
- noin 20-metrinen matkustajalaiva Tampere-Visuvesi -linjalla
- rakennettu 1870
- fregattityyppinen keula, kevytrakenteisempi kuin Ahti
- 1881 aikalaistodistus, kuinka s/s Lainetta hinattiin jonkun isomman laivan matkustajaproomuna
- Valannon mielestä sopii vähiten Mustanlahden hylyksi
Miksi se ei voisi olla vanha proomu?
Juhani Valannon mielestä hylkylöytö sopii kehnosti kuvaan vanhasta proomusta tai halkojaalasta, koska ne olivat järjestään huomattavasti suurempia kuin s/s Ahti (siis yli 15,6-metrisiä). Ja sitä paitsi, ei proomuja Näsijärvellä kovinkaan montaa 1860-luvulla ollut – itse asiassa vain kaksi: edellä mainitut Joosef ja Komissarov.– Jatkotutkimuksissa pitäisi ehdottomasti selvittää s/s Ahdin ”romuttamisen” ajat. Itse tutkin aikoinani Tampellan arkistoja, mutta en ehtinyt päästä 1860-luvulle. Tampellan kirjanpito oli niin mahdottoman tarkkaa, että kyllä sieltä pitäisi löytyä pienikin yksityiskohta omaisuuden kohtalosta. Eli merkintä siitä, mihin Ahti on joutunut, mitä sille tehtiin, sanoo Valanto.
– Kaikki lienee tallella edelleenkin, jos ei Tampereella niin sitten Elinkeinoelämän keskusarkistossa Mikkelissä.
HUOMIO:
Tämä artikkeli on kirjoitettu ennen kuin Pirkanmaan maakuntamuseon tutkija kävi keväällä 2005 Mikkelissä penkomassa Tampellan arkistoja. Juhani Valanto on myös omissa tutkimuksissaan löytänyt merkintöjä Frenckellin ns. nimettömästä proomusta, suuria proomuja pienemmästä aluksesta. Tästä tapauksesta on jo edellä olevilla sivuilla kerrottu.© Jari P. A. Niemelä, teksti ja kuvat 2004-05 ja 2015
Käytetyt lähteet:
- Juhani Valannon haastattelut, maalis-huhtikuu sekä marraskuu 2004
- Kaupunkilehti Tamperelainen, maalis-huhtikuu 2004
- Kauffmann, Herman: Mieluisia muistoja Keski-Hämeestä (Karisto, 1902/1939).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti