perjantai 22. toukokuuta 2015


Löytyivätkö Näsijärven ensimmäisen höyrylaivan
s/s Ahdin jäänteet Mustastalahdesta?




Amanuenssi Erik Tirkkonen tutki keväällä 2005 Tampellan arkistoista jälkiä s/s Ahdista

Asiakirjat eivät vahvista eivätkä kiellä Ahti-teorian oikeellisuutta

Mustanlahden hylkypuiden arvoitus antaa vielä odottaa ratkaisuaan. Pirkanmaan maakuntamuseon amanuenssin Erik Tirkkosen tuoreet tutkimukset eivät kuitenkaan kumoa Ahti-teoriaa eli sitä, että hylkypuut todellakin kuuluisivat vuonna 1859 valmistuneelle Näsijärven ensimmäiselle höyrylaivalle. Tosin eivät ne teoriaa vedenpitävästi oikeaksikaan osoita.
Näsijärven laivahistoriaa perinpohjin tutkinut Juhani Valanto puolestaan arvioi, että kaikki tähän mennessä esiin tulleet yksityiskohdat pelkästään vahvistavat, että hylyn jäänteet ovat yhtä kuin s/s Ahti.
Edesmenneen Tampella-yhtiön arkistoja säilytetään Elinkeinoelämän keskusarkistossa (ELKA), jossa Tampellaa käsittelevää aineistoa on kaikkiaan 668 hyllymetriä.

Tirkkosen tutkimukset rajattiin höyrylaiva Ahdin loppuvaiheisiin ja sen jälkeisiin pariin kolmeen vuoteen eli ajanjaksolle 1868-75.
- Vaikka selvityksen aikarajaus on suhteellisen suppea, on materiaalin määrä tältäkin ajalta valtava.

Selvitystä vaikeutti se, että se jouduttiin tekemään ns. hakuammuntana, koska ennakkoon ei ollut tarkkaa tietoa, mistä asiakirjoista Ahti-laivasta löytyisi tietoa, muistuttaa Tirkkonen.

Mitä sitten etsittiin?


Jälkiä Ahdin viime vaiheista, siitä, poltettiinko aluksen runko höyrykoneen ja pannun poistamisen jälkeen, kuten kirjallisuudessa on väitetty. Vai käytettiinkö runkoa vielä 1870-luvulla johonkin muuhun tarkoitukseen?

Amanuenssi Erik Tirkkonen tutki
kolmena päivänä Tampellan
arkistoja Mikkelissä, mutta
lopullista läpimurtoa ei vielä saatu.

Kirjanpidosta ei selviä
mitä tapahtui Ahdin rungolle

Höyrylaiva Ahdilla on ollut Tampellan (entinen Tampereen Pellava- ja Rauta-Teollisuus Osakeyhtiö) kirjanpidossa tili nro 18, jolta käyvät ilmi muun muassa laivaa koskeneet hankinnat sekä laivasta aiheutuneet palkkakustannukset. Tili nro 18 kulkee Ahdin nimissä vuoden 1871 loppuun, sen jälkeen se on nimetty uudelleen.

– Tilin viimeinen merkintä on vuoden kokonaisvoitto, 1045 markkaa. Tämä voi viitata laivan myyntiin. Tästä voitaneen päätellä, että laiva on poistettu kokonaan käytöstä vuoden 1871 aikana, kirjoittaa Tirkkonen tutkimusraportissaan.
Höyrylaiva Ahdista on aiheutunut varustelukuluja – muun muassa koivuhalkoja, talia ja puuvillaöljyä – vuosina 1869 ja 1870. Varustelukuluja ei mainita enää vuonna 1871, sen sijaan palkkakuluja löytyy. Tirkkosen mukaan tämä voisi viitata höyrykoneen poistamiseen laivasta (Ahdista todellakin nostettiin höyrykone talteen ja myytiin myöhemmin eräälle sahalle voimanlähteeksi, tästä jäljempänä tällä sivustolla).

– Lähteistä ei käy ilmi, mitä Ahdin rungolle tapahtui höyrykoneen poistamisen jälkeen. Asiakirjoissa en törmännyt tietoihin, jotka antaisivat viitteitä, että Mustanlahden hylky voisi olla jokin muu alus tai että Ahdin runko olisi myyty uudelle omistajalle, sanoo Tirkkonen raportissaan.

– Jos Ahti on myyty eteenpäin, luulisi siitä olevan jonkin merkinnän, nyt tosin kirjanpidossa näkyy vain Ahti-tilin voittosumma vuodelta 1871. Jos taas alus olisi hajotettu, upotettu tai uponnut, tuntuisi luontevalta, että niistäkin löytyisi jokin merkintä, pohtii Tirkkonen.

Tällaisia merkintöjä tietysti saattaa joissakin vielä läpikäymättömissä Tampellan arkistopapereissa olla.

Valanto:
”Kaikki yksityiskohdat tukevat Ahti-teoriaa”

Tamperelaiseen, erityisesti Näsijärven laivahistoriaan laajalti perehtynyt historioitsija Juhani Valanto pitää selvänä, että kaikki tähän mennessä julki tulleet seikat tukevat Ahti-teoriaa. Valannon käsityksen mukaan s/s Ahdin runko olisi höyrykoneen poiston jälkeen ajautunut (myyty?) proomuksi Mustaanlahteen. Valanto järkeilee asian näin:

– Mustanlanhden hylky löytyi siltä kohtaa, jossa rannassa oli aikoinaan 1800-luvun jälkipuoliskolla Frenckell-yhtiön lautatarha. Puutavarakuljetuksiin tarvittiin proomuja, joita ryhdyttiin Tampereellakin järjestelmällisesti rakentamaan vasta 1870-luvulla. Sitä ennen proomuiksi muutettiin vanhoja purjelaivoja.

– Finlaysonilla oli kaksi isoa proomua 1860-luvulla, nimittäin Joosef ja Komissarov. Frenckellillä oli satamassa myöhemmin kaksi isoa proomua nimeltään Tampere ja Vehkalahti ja sitten kolmas, jolla ei ollut nimeä. Tämä on hieman hämmentävää, sillä yleensä kun laiva muutettiin proomuksi, nimi seurasi perässä.

Valannon arvion mukaan tämä nimetön proomu oli juuri Ahdin runko. Nimittäin, vuonna 1859 valmistunut s/s Ahti oli koristeellinen fregattihöyry, joka kuitenkin oli liian kiikkerä, ja alus meinasi tuhoutua Tammerkoskessa jo neitsytmatkallaan. Laivaa uusittiin myöhemmin vakauden saavuttamiseksi.

– Ahdista riisuttiin muun muassa keulakuva, nimikilvet ja peräpeili. Ahdista tuli tavallaan ”nimetön laiva”. Luultavasti Ahti joutui sitten Frenckellin haltuun ja siitä tuli tämä ”nimetön proomu”. Hylyn mitat ja löytöpaikka viittaavat vahvasti Frenckelliin.


© Jari P. A. Niemelä, teksti 2005 ja 2015

Lähteet:
  • Kaupunkilehti Tamperelainen 14.5. 2005
  • Juhani Valannon haastattelu 13.5. 2005

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti