perjantai 22. toukokuuta 2015




V Tutkimus II


Löydöksen parissa tehdään tieteellistä tutkimusta

Pirkanmaan maakuntamuseossa otettiin vanhojen laivapuiden löytyminen vakavasti, kuten museoviranomaisen kuuluukin. Vesistöistä löytyvien vanhojen alusten tai niiden jäännösten tutkiminen kuuluu Museovirastolle, mutta paikallinen viraston edustus tutkii ensin. Maakuntamuseossa asia kuuluu kulttuuriympäristöyksikön toimialaan.

Muinaisjäännöksista ja niiden suojelusta vastaava arkeologi Ulla Lähdesmäki kokosi keväällä pienen työryhmän, joka tutki alustavasti puuosat. Mukana oli maakuntamuseon ja museoviraston edustajia. Kaaripuut mitattiin ja niiden yksityiskohdat kirjattiin ylös.

Elokuussa 2004 Joensuun yliopiston dosentti Pentti Zetterberg otti laivapuista kolme näytettä, joille tehtiin syksyllädendrokronologinen ajoitus(mikä tarkoittaa puun vuosilustoihin perustuvaa iänmääritysmenetelmää). Näytteille siis tehtiin vuosilustotutkimus: tutkittiin ja analysoitiin puiden vuosirenkaat ja verrattiin niitä vuosilustotaulukoihin. Vuosirenkaathan ovat käytännössä puiden vuosittaisen kasvunopeuden mittari.

Ja toden totta! Lustotutkimuksella Zetterberg pystyi sataprosenttisesti ajoittamaan puiden kaatamisajankohdan 20 vuoden haarukkaan.

– Aineisto oli kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen. Ajoitus on nyt täydellisen varma. Tapaus kaipaa ehdottomasti Tampereen päässä jatkossa lisätutkimuksia, sanoo Zetterberg.

Jos hylystä olisi löytynyt sellaista puuainesta, jossa olisi ollut jäljellä kuorenalaista alkuperäistä pintaa, Zetterberg olisi kyennyt selvittämään puiden iän vuoden tarkkuudella. Koska tämänkaltaista parrua ei pintaan nostetuissa puissa ollut, jäätiin nyt kahden vuosikymmenen ”klappiin”. Poissuljettua tosin ei ole, etteikö hylyn osien joukosta löytyisi sellainenkin männynpätkä, josta voisi löytyä puun viimeisen kasvuvuoden sisältämä informaatio.

Oli miten oli, hylkypuiden ikä on nyt saatu määriteltyä: puut ovat 127-147 -vuotiaita eli ne on kaadettu 1857-77 – siis jonakin vuonna tuon haarukan sisään. Pirkanmaan maakuntamuseossa ryhdytään seuraavaksi selvittämään – käytännössä vuoden 2005 alkupuolella – mikä laiva sataman pohjassa makaava jäänne on todellakin ollut. Puiden ikä ja kaatamisaika ovat siis suurin piirtein hahmollaan, mutta kasvupaikka vielä ei. Silti jo nyt kyetään varmuudella sulkemaan pois erinäisiä olettamuksia.

Tutkimuksesta lisää jäljempänä. Tämän sivun kuvat ovat elokuun 2004 tutkimuksista Mustastalahdesta.


Dosentti Zetterberg ja arkeologi Lähdesmäki tutkivat vedestä nostettuja hylkypuita.

Puista otettiin näytteitä sahaamalla. Satamamestari Matti Joki avustaa työssä, Zetterberg käyttää konetta.

Sahatussa puukappaleessa näkyvät vuosilustot hyvin. Dosentin mukaan näytteet olivat kelvollisia.

Sahattu puukappale pistettiin talteen. Matka kohti Joensuun yliopiston laboratoriota saattoi alkaa.

Mikäli kävisi niin satumaisesti, että puut osoittautuisivat Näsijärven ensimmäisen höyrylaivan, siipirataslaiva s/s Ahdin jäännöksiksi, ne nostetaan ylös ja konservoidaan museon kokoelmiin. Mikä sopisi hyvin kokonaisuuteen, sillä museossa on jo entuudestaan tallessa höyrylaiva Ahdin keulakuva!

– Jos puita ei Vapriikin kokoelmiin oteta, yksi mahdollisuus on palauttaa ne takaisin veteen säilymään. Mutta uskoisin, että kiinnostusta konservointiin löytyy, arvioi Lähdesmäki Kaupunkilehti Tamperelaisen haastattelussa maaliskuussa.

Lähdesmäki pitää Joensuun yliopistossa tehtyä ajoitustutkimusta tärkeänä, ja jatkotutkimuksen täytyy nyt nojautua siihen.

– Vaikka vuositarkkuus jäi uupumaan, tietyn haarukan ajoitus nyt meille antoi. Seuraavaksi olisi hyvä yrittää selvittää kölipuiden kasvupaikka eli paneutua siihen mihin dosentti Zetterberg viittasi, että puumateriaali ei olisi paikallista alkuperää. Mitä siis tarkoittaa tässä paikallisuus? Täytyy vielä kääntyä joensuulaisten puoleen ja kysyä onko heillä vuosilustojen vertailuaineistoa esimerkiksi Ruovedeltä, pohtii Lähdesmäki.

Jatkotutkimuksiin vuoden 2005 puolella kuuluu myös museoviraston sukeltajan viimekesäisen videotaltioinnin syvällinen analysointi. Sitä kautta saataneen selville tarkemmin hylyn mittasuhteita ja joitakin rakenneosia. Lustotukimuksen antamaa tietoa taas verrataan Näsijärven laivaliikenteen historiaan, tutkitaan jäljellä olevia laivojen piirustuksia, erilaisia arkistoja ja kuvamateriaalia sekä selvitetään 1800-luvun lopun laivojen rakennusurakoitsijat.

Museovirasto sukelsi hylylle

Elokuun lopulla Mustanlahden hylkyä tutki myös työmestari Pekka PaanasaloMuseoviraston arkeologian osaston meriarkeologian yksiköstä. Hän sukelsi kolmen metrin syyvydessä makaavalle hylylle ja videoi kohteen.

– Hylyn pohja on mudan peitossa. Laivan jäänteet makaavat kallellaan, oikea kylki hieman vasenta ylempänä. Jäänteissä on selvästi näkyviä korkeita sivukaaria yhä kiinni aluksen kölissä, sanoo Paanasalo.

– Mikäli mutaa siivottaisiin hylystä pois, varmistuisi onko se ollut siipirataslaiva. Näyttäisi kyllä siltä, että laivassa on mennyt välilaipio poikki laivan, mikä viittaisi konehuoneeseen. On mahdollista, että laivassa on ollut höyrykone.

Museoviraston työmestari Pekka Paanasalo avustajansa kanssa. Hän ei suoralta kädeltä poissulje mahdollisuutta, että hylky olisi 1800-luvun puolivälistä. Toisaalta, parikaaret laivassa viittaavat myös nuorempiin paatteihin.

Sataman historia tutkitaan

Alun perin Mustanlahden hylkyjäänteiden tutkimustyö käynnistettiin maakuntamuseon kulttuuriympäristöyksikössä huhtikuussa 2004 pidetyllä palaverilla, jossa kartoitettiin löydösten taustoja. Asiantuntijana oli laivahistorian puolelta Juhani Valanto. Alustavan tutkimusraportin Mustanlahden satamasta teki tutkija Kirsi Kaivanto.

Satamassa on ollut lukuisia laitureita 1830-luvulta lukien, oluttehdas, höyrysaha, laivanrakennustelakoita ynnä muuta. Tästä kaikesta rakentuu myöhemmin laajempi raportti, joka on tarkoitus toimittaa kaiken kansan luettavaksi. Mustanlahden sataman värikkäästä historiasta nimittäin ei ole vieläkään olemassa yhtenäistä esitystä. Mustalahti-raportti tehdään, vaikka keväinen hylky ei osoittautuisikaan täkäläisen vesiliikennehistorian ja kulttuurihistorian kannalta arvokkaaksi.

– Koko prosessi on myös opettanut, että jos sataman tietämillä tehdään tulevaisuudessa joitakin remontteja, vastaisuudessa hankkeet on tuotava museoviranomaisille lausunnolle, sanoo Lähdesmäki.

Satamalla onkin lähivuosina edessään laituriremontteja. Vanhat allasta kiertävät laiturirakenteet on aikoinaan tehty puupaalujen varaan, ja parissa kohtaa paalutus on jo pettämässä.
 
– Ilman muuta teetämme ennen remontteja viistokaikuluotauksen museoviraston ja maakuntamuseon ohjeiden mukaisesti. Parempi tutkia, mitä mahdollisesti arvokasta pohjassa on, etteivät sitten työt esimerkiksi lakipykälien vuoksi keskeydy, lupaa satamamestari Matti Joki.

Materiaaliltaan laivapuut ja todennäköisesti myös hylyn osat ovat mäntyä. Satamatoimiston varastolle keväällä viedyt ja myöhemmin takaisin löytöpaikalle sataman pohjaan palautetut ensimmäiset puuosat ovat ikäisekseen hyvässä kunnossa. Vedessä puut ovat hapettomassa tilassa ja ne säilyvät kohtuullisen hyvin. Tästä näkökulmasta paras säilytyspaikka puille on Näsijärven pohja, tässä tapaksessa Mustalahti ja sen hylyn tienoo, mikäli hylkypuita ei nosteta ylös ja konservoida näytteille.



Mustanlahden satamasta tutkimusta varten nostettuja hylkypuita.
Hirret pulautettiin takaisin kehtoonsa, vanhan laivahylyn jäänteiden viereen.


© Jari P. A. Niemelä, teksti ja kuvat 2004-05 ja 2015

Käytetyt lähteet:
  • Juhani Valannon haastattelut, maalis-huhtikuu + marraskuu 2004
  • Ulla Lähdesmäen haastattelu, maaliskuu/elokuu/marraskuu 2004
  • Pentti Zetterbergin haastattelu, elokuu/marraskuu 2004
  • Kaupunkilehti Tamperelainen, maalis-huhtikuu 2004
  • Kaupunkilehti Tamperelainen, elokuu 2004
  • Kaupunkilehti Tamperelainen, 1.12. 2004
  • Tampere. Mustalahti – satama-alueen muuttuminen. Pirkanmaan maakuntamuseo, kulttuuriympäristöyksikkö. Tutkija Kirsi Kaivanto, 2004 (alustava tutkimusraportti, julkaisematon)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti